Merimaskun kirkon historiaa

Merimaskun kirkko on ainoa puukirkko historiallisella ”seitsemän kirkon reitillä” (Raisio-Masku-Nousiainen-Lemu-Askainen-Merimasku-Naantali), joka on Suomen vanhin matkailureitti.

Kuten nimikin kuvastaa, Merimasku kuului alun perin seurakunnallisesti Maskuun. Matkan pituuden ja hankalien kulkuyhteyksien vuoksi Merimasku liitettiin kuningas Juhana III:n antaman määräyksen nojalla Naantaliin vuonna 1577. Koska vesi- ja tieyhteydet Naantaliinkin olivat hankalat, saatiin Merimaskuun toivottu oma kirkko ja pappi vuonna 1648.

Paikallinen työnäyte

Merimaskun ensimmäinen kirkko oli puusta rakennettu ja varsin vaatimaton. Ison Vihan päättymisen jälkeen alkaneen jälleenrakennuksen aikakauden myötä Merimaskuun rakennettiin entistä suurempi eli nykyinen kirkko, joka valmistui vuonna 1726.

Kirkon rakentajaksi mainitaan Merimaskun Killaisten isäntä Carl Jacobsson eli Kalle Jaakonpoika. Kalle Jaakonpojan muistolaatta on Merimaskun hautausmaan läpikäytävässä.

Kirkossa on tehty perusteellisia korjaus- ja parannustöitä vuosina 1831-1833 ja 1953-1954. Kirkon ulkolaudoitus on vuodelta 1833. Kirkon sisäseinien pystylaudoitus on myös peräisin vuosien 1831-1833 korjauksesta. Seinät on vuonna 1850 maalattu juovituksin marmoripinnan kaltaiseksi. Marmoria muistuttava maalipinta on uusittu 1954. Paanukatto on vuodelta 1956.

Kellotapulissa on kaksi kelloa

Kellotapuli on alkuaan ollut kirkkomaan sisäänkäytävänä. Se on rakennettu puusta vuonna 1769, vuosiluku löytyy myös eteläoven sisäpielestä. Tapulissa on kaksi kelloa. Isomman kellon on valmistanut kellonvalaja Ambrosius Ternandt Turussa vuonna 1696 ja siinä on kirjoitus ”Gloria in excelsis Deo” (Kunnia Jumalalle korkeuksissa), sekä ”Kommer och låter os gå uppå Herrans berg till Iacobs gudz huus” (Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Jes.2:3). Pienempi kello on vuodelta 1734.
 

Matti Huovisen laatima kirkon esite vuodelta 2013Linkki avautuu uudessa välilehdessä